Viime viikot ovat lentäneet kirjaimellisesti siivillä. Tarkoituksenani on ollut kertoa monen monta Saksa-tarinaa tänne, mutta puolitiehen on jäänyt. Sen sijaan olen palannut elämässä työn avulla tarkkoihin rutiineihin, ihan jopa minuuttiaikataululle, kun kuljen töissä junalla. Vaikka vekkari herättää ani varhain, on jotenkin ihana kävellä hiljaisessa kaupungissa ja katsella, kun muut vasta heräävät päivään. Kesänkin tulon kerkeää aistia ihan eri hyvin. Koivuihin on puhjennut suuremmat lehdet, jostakin puskee kesän ensituoksut ja pihoilla näkyy taimia odottamassa istutusta.
On jännittävää huomata, miltä Suomi näyttää ja tuntuu eri kohdista. Ihmiset ovat oikeasti erilaisia, tavat ja maisemat vaihtelevat. Ihmettelen aamuisin tuota vierasta maisemaa junan ikkunasta. En voi olla ajattelematta toisaalta niitä, joita ei kiinnosta tutustua Suomeen omaa asuinympäristöä kauemmaksi. Vaikka en kuvitellekaan viettäväni loppuelämää Pohjanmaalla tai ylipäänsä pääkaupunkiseudullakaan, on hienoa päästä sinne sisälle. Oppia tuntemaan ihmisiä, paikkoja, maisemia ja tapoja.Vanha totuus, kyllä matkailu avartaa, pitää niin paikkansa. Siitä saa perspektiiviä omaan elämäänsä ja voi kysyä sellaisia kysymyksiä, kuten mitä oikeasti haluaa tulevaisuudelta.
 |
| Kölnissä, lukkosillalla. |
Hyvää yötä! Nyt nukutaan pitkään :)
- Vivvi
